Viha, rauha, rakkaus, mikä meidät aikoinaan yhdisti?

Hei, edellisestä kirjoituksesta on taas vierähtänyt tovi ja pitäisi kai päivittää kuulumisia tänne, mutta nyt en sitä tee.
Tämä postaus tulee kertomaan eräästä yhtyeestä jonka paikka on kasvanut kasvamistaan minun sydämessäni, tässä viime aikoina.

Tosiaan en haluaisi että tämä postaus alkaisi kuulostamaan lukijan korvaan miltäkään ylistys virreltä, tai että kehuisin kyseistä yhtyettä omien mieltymysteni yli, niin että se alkaisi kuulostamaan lukijan korvaan joltakin manipuloinnilta.

Tavoitteenani tätä tekstiä kirjoittaessa on se että pystyn omin sanoin kertomaan jokaisesta henkilöstä tässä yhtyeessä, ja itse yhtyeestä kokonaisuutena, mitä kyseinen yhtye minulle merkitsee.
Toisinaan asiaan!

Kyseessä on Helsinkiläis yhtye Santa Cruz, tämän yhtyeen pojat eivät paljoa esittelyä kaipaa!
Aijon silti rustata jokaisesta jotain, koska kaikissa heissä on se pieni oma timantti mikä hohtaa tietyllä tavalla minun silmääni.

En tiedä kenestä aloittaisin, tuntuu niin mahdottomalta kirjoittaa jotain omalla tavallaan niin henkilökohtaista julkiseen näyttöön, mutta silti haluan että koko maailma saa tietää miten kultaisia ihmisiä nämä kaverit ovat!

Santa Cruz ("Kokonaisuutena"):
Yhtyeen neljä upeaa kundia yhdessä muodostavat, asiaa kiertelemättä tällä hetkellä maailman upeimman yhtyeen. Jokaisessa kundissa on se oma upea kirkas timantti joka on kuin hiottu tälle kokoonpanolle!
Pojat ovat antaneet niin monta kertaa minulle syyn hymyyn, antaneet mulle syyn jatkaa elämää uuden syöpädiagnoosin jälkeen. (Tällä hetkellä minulla on kolme (3) osastojaksoa takana, toisen osastojakson ainaka kun makasin puoli kuolleena sairaalasängyssä, ei ketään vierellä. Mielessäni kävi lukemattomia kertoja se että kun sairaalasta pääsen kotiin, viillän ranteeni auki. Yksinkertaisesti olin vain niin loppu enkä enään vain jaksanut... Radiosta alkoi soimaan poikien "Aming High", siinä kohtaa ymmärsin sen että en vain pystyisi tekemään sitä. Poikien ja perheen takia!)
Välillä poikia kohtaan iskee aivan järjetön ikävä, välillä aivan suunnaton raivo vaikka eivät olis tehneet mitään!
Välillä itketään ja muistellaan kaikkea upeaan mitä olen heidän kanssaan saanut kokea...

Yksinkeratisesti ja lyhyesti: Täydellinen yhtye!

Tapsa (Taz):
Jos on asioita joista tarvitsee puhua niin että haluaa vain kuuntelijan vierelleen, Tapsa on se kenen puoleen kannattaa kääntyä. Tapsa osaa pysähtyä hetkeksi aloilleen, vaikka ei aina siltä tuntuisikaan.
Osaa kannustaa tekemään asioita ja tsemppaa AINA eteenpäin jos on tarvetta.
Nostaa tunnelman aina kattoon tai sitäkin korkeammalle jos jokin painaa mieltä.
Kuuntelija nro. 1!!

Arttu (Archie):
Arttu on vähän sellaista sorttia että heittelee kaiken maailman hulluimpia ideoita (Ja kaks urpoa ne toteuttaa... :D). Välillä Arttu on urpouden multihuipentuma, (Aika harvoin) mutta minulle ainakin saanut hymyn lukemattomia kertoja huulille, muutaman kerran jopa itkemään onnesta ja kiitollisuudesta!

Joonas (Johnny):
Kiitos, bändin ainut viisas, tai jotakin sinne suuntaan! Nosturin edessä, annoit muille pojille maailman parhaan idean, josta olen ikuisesti onnellinen ja kiitollinen. (Kunhan tämä vielä toteutuu, toivottavasti 16.7.)
Jotenkin vain Joonaksen seurassa naurattaa aina aivan laittoman paljon, Joonaksen ei tarvitse kun hymähtää, niin nauran aivan kippurassa.

 
Mitja (Middy):
Se pieni ja ehkä maailman suloisin basisti ikinä! Aina kun näen Mitjan tuntuisi että juttua riittäisi lukemattomiin aiheisiin, kaikkea niin outoa...
(Pakko se on tähän kirjoittaa... Mutta aina kun näen Mitjan tekisi mieli vaan ottaa kiinni ja rutistaa niin kovaa kuin lähtee, eikä koskaan päästää irti! Niin monta kertaa olet minut saanut onnelliseksi pelkällä katsomisella.)

 

Monta upeaa yhtesitä muistoa, nyt jo takana ja monta vielä edessä.

Tämän suhteen väliin ei tule mikään, nyt ja aina sydämessä!

Näin paljon minä näytän näitä poikia rakastavan, kun vielä puoli viiden aikaan aamulla tätä postausta kirjoitan!

Kaikella rakkaudella suosittelen tutustumaan bändiin ja heidän musiikkiinsa!

Love: Jenna xoxo

Leikkauspöydän valas...

Nyt on taas aivan pakko purkaa mieltäni tänne koska isä-ukolle en puhu, koska ollaan niin huonoja juttelemaan tunteista niin sanotusti "julkisesti", mutta minkäs teet...

Tosiaan tänä aamuna kun heräs ja pukas päälle ja lähti käppäileen koululle, iski sellanen pieni paniikki,  aivan järjetön kauhun tunne koska huominen....
Huomen aamulla mua siis kutsuu leikkauspöytä jossa multa vähintään yritetään tuosta silmän ja nenän seinämän välistä ronkkia koepala jatkotutkimuksia varten, mutta kirurgien tavoite on saada koko muutos leikattua kerralla pois!  *****JEI!!*****

(Joku joka lukee tätä postausta ei välttämättä tiedä että minulla on siis uudet syöpätutkimukset menossa. Tämä kaikki siis sen takia...)

Tosiaan huomenna se koepalahommelihässäkkäsysteemiviritelmä....
Jos siitä sitten tulee vastaus että se on syöpä joka sieltä on leikattu niin, tarkoittanee tämä sitä että menen perjantaina uudestaan leikkauspöydälle ja minulle asennetaan keskuslaskimokatetri.

Aamulla pitänee siis kahdeksalta olla sairaalassa ja kuulemma yhdeksältä jo leikkausalissa.
Leikkaus alustavien tietojen mukaan kestää kahdesta tunnista kolmeen tuntiin joka kuulostaa ja tuntuu aivan älyttömän pitkältä ajalta, jonka jälkeen olen vielä heräämössäkin suunnilleen parin tunnin ajan kammarit himmeenä (nukutuslääkkeen vaikutuksesta.).

kotiutumisesta ei ole tietoa joutuuko olla sairaalassa yön vai pääseekö heti leikkauksesta herättyään vaihtamaan omat vermeet päälle ja kotio vai mitä tapahtuu...

Mutta tosiaan ei mulla nyt tämän kummallisempaa, toivotaan kaiken kääntyvän parhain päin.

*Pus*, Jenna!

Miksi kaikki kaunis katoaa?

Tämä päivä on ollu jotakin aivan hirveetä, piti ekaksi vain käydä sairaalalla mittauttamassa että onhan magneettikuvaus putki mulle sopiva koska lääkärit haluaa minusta kokovartalo magneetin.
Sen jälkeen mentiin kyselemään muuten vain osaston lääkäriltä jatkosta, mutta sieltä tulikin vähän enemmän kun oli odotettavissa...

Lääkäri kertokin että tarvitaan se kokovartalo megneetti-, keuhko- ja jokin selkäydinkuva ja selkärangan kuvaus.... Sen jälkeen alkoi keskustelu koepalan otosta, joka halutaan mahdollisimman nopeasti. (Jonka kyllä ymmärrän!)

En jaksa kertoa kaikkea aikaisemmin kokemaani mutta voitte pieniä pätkiä lukea mm. kirjoittamistani facebook muistiinpanoista jotka olen laittanut julkisiksi.
Voit lukea tekstit tästä tai tästä!

"Viimeisestä hoitojatkostani on nyt hieman yli kaksi vuotta, mutta koko ajan on se pelko että syöpä uusiutuu joka on täysin mahdollista...". Näin olen kirjoittanut tuon jälkimmäisen linkin takana olevaan tekstiin.
Nyt se ajatus ja todellisuus vaanii syvällä sisimmässäni, ja alan jo väittämään että se on totta, uusiutunut syöpä, uusi diagnoosi koputtaa jo oven takana....

Taas eletään päivä kerrallaan niin kuin kohta päivälleen neljä vuotta sitten, tuska, piina, tietämättömyys, odotus. Mitä sitä voi itse tehdä muuta kuin odottaa ja vaan pienessä mielessään toivoa että jonain kauniina päivänä heräisi ja saisi tietää että tämä kaikki on vaan kuvitelmaa...

Jos syöpäni nyt onkin uusiutunut minulle tulee rintakehään uusi keskuslaskimokatetri, jonka myötä joudun keskeyttämään opiskeluni ja jättämään ne upeat ihmiset siinä luokassa johon olen nyt vajaan vuoden aikana tutustunut, en saa käydä kaupassa, keikoilla, en liikkua julkisilla, menetän kaiken! KAIKEN!!!

Uusi diagnoosi tulisi taas juuri sellaiseen saumaan että joutuisin unohtamaan kaikki tulevan kesän festarit, kesä ilman live musiikkia on TUSKAA, teen hidasta henkistä kuolemaa edes ajattelemalla sitä että en koko vuotena pääsisi kuuntelemaan Reckless Lovea tai Santa Cruzia, muutoin kuin levyltä joka ei ole sama asia... (Onneksi Artulla oli viime perjantaina aikaa kuunnella minua hetki, kun kerroin hänelle tilanteestani. Kiitos Artulle siitä! <3)

Henkinen romahdus alkaa taas olla jo vähän liiankin lähellä, mutta onneksi siitä selvitään perheen ja ystävien tuella, ja etenkin musiikki sitä ei ikinä sovi unohtaa!

Ja kerrataan nyt vielä kaikille että kuka tätä tekstiä oikein kirjoittaa:
Olen Jenna, kohta 17v. Vantaalta joka rakastaa live musiikkia ja rokkareita.
Neljä vuotta sitten saanut ensimmäisen syöpödiagnoosin, ja viimeiset syöpähoidot olleet 2010 joulukuussa.

Yksi asia täytyy aina pitää mielessä, periksi minä en anna vaikka siltä tuntuisikin!


Kiitos ja kumarrus!

Monta upeaa uutta muistoa!

Taas on vierähtänyt aivan hurjan pitkä aika viime kirjoituksesta!

Mistäköhän sitä aloittaisi kauan ei ole aikaa kirjoittaa koska puoli kahdeksan alkaa Salatut Elämät ja ne on pakko katsoa kerrankin kun olen kotona, tähän aikaan illasta!

Hessun kanssa Kuopiossa! <3

Mutta mitäs tässä Kuopiossa tuli tässä välissä käytyä siitäkin aivan muutaman päivän päästä kuukausi, Suorana Kortesmäkeä x 10000000000,  Emma gaalaa, viime sunnuntaina eli 9.3 olin ystäväni kanssa katsomassa Tähdet Tähdet- ohjelman ensimmäistä liveä (Oliaivan tajuton meno! <3)....

 

Lähdössä Kuopiosta..

Työssäoppiminen alkanut, kolmas viikko alkoi tänään ja ehkä viisi viikkoa vielä edessä!

Trolli kokoelma kasvanut muutamilla kymmenillä, tänään tuli noin 15 lisää! <3 :D

En oikein tiedä mistä kirjoittaisin mutta haluan tänne jotain pientä päivitystä edes menneestä!
(Niin täpinöissäni ja fiiliksissä vieläkin eilisestä että huhhuh!)

 

Järjestelin korujani yksi päivä!

Sen voin ainakin tulsevasta paljastaa että on tulossa iloisia asioita ja surullisia juttuja tässä kuussa yden serkkupoikani rippijuhlat, mutta samoihin aikoihin myös ukkipuoleni hautajaiset, ja sitten pääsiäiseksi Ruotisiin, 18.-  21.4, mutta sen jälkeen itsellä on edessä leikkaus.

Ei älkää peästykö ei mikään vakava, mutta leikkaus kumminkin.. :(

Voisin nyt tuikkailla kuvia menneestä, ja INSTAGRAMIN puolella päivittelen aika tiuhaa tahtia! :D
(Ventovir1)

 

Tähdet Tähdet- lava! 

 

 

Ystävien kanssa Tähdet Tähdet yleisössä!

 

Meidän oma pikku GLAMSTA! <3

Kiitos ja kumarrus!

Puss, Puss! <3

Ajatus ei kulje, väsyttää, palelee, riutunut olo...

Heippodei!

Maailman tylsin päivä ikinä... kello vislaa vasta 18.50 ja tuntuu että olen ollut jo ikuisuuden koulun jälkeen kotona!

 

















Tänään taas vaihteeksi menin myöhässä kouluun, ja koulussa on yks ihminen joka mua omalla tavalla pelottaa mutta se on myös aika mielenkiintonen henkilö.
Tuntuu että se on niinkun noh miten sitä nyt sanotaan ihastunut, pihkassa, kusessa, miten kukin tahtoo itse sanoa. Parasta tässä on se että en edes tiedä sen nimeä tiedän vain sen että se on samassa koulussa kun minä ja opiskelee turva-alaa...

Mitä teen nyt? :
Istun omassa huoneessa aivan pilkko pimeässä kone sylissäni ja kirjoitan tätä... ja mietin miten voisin parantaa maailmaa ja lopettaa kaiken pahan ja auttaa hädässä olevia ja ja ja, no en vaiskaan yritän saada aikaa kulumaan mutta se menee aivan maksimaalisen hitaasti! Miksi?

En voi sanoa mitään  muuta kun että elämä on...
Uusinta photoa musta täällä tekstin seassa.

Kiitos ja kumarrus: Jenna xoxo

Viiltäviä ajatuksia, joulu, Berliini - Saksa, Uusi vuosi....

Hei kaikki, olen pahoillani pitkästä hiljaiselosta ja epämääräisistä postauksista.

Mun joulu meni lepposissa tunnelmissa, uus puhelin ja tietenkin perhe ympärillä, siinä ne joulun ainekset sitten olikin. :P

Joulun välipäivinä kävin moikkaamassa myös äitiä ja koiruuksia, ja sitten 29.12 koitti se päivä mitä jo parin kuukauden ajan olin odottanut... Saksan reissu, uusi vuosi siellä.

Aivan älyttömän upea kokemus, Berliini antoi paljon ajateltavaa ja mietittävää mitä elämältä oikeesti haluaa!

Kirjoitinkin muun muassa Facebookissa näin reissun aikana:

 

Viime vuosi (2013), antoi mulle aivan järjettömän paljon lisää syitä minkä takia mun ei kannata heittää elämää menemään. Vaikka aina välillä on todella hankalaa, suuria kolauksia jotka tahtoo pudottaa rotkoon ja syöksyjä pilviin jotka loppuukin jo nousuun.

  

Viime vuoteen on mahtunut keikkoja, kavereitten kanssa olemista, uusia tuttavuuksia joita ilman en tuskin pystyisi enään elämään.

Maailma ja ennen kaikkea aika muuttaa ihmistä ja ihmisiä aivan järjettömän paljon. 

Aattelin että jos laittaisin vähän kuvia Berliinistä tänne, reissulta tuli yllättävän vähän kuvia kun miettii sitä että minä olin kameran valtias. Kamera oli joka päivä kaupungilla mukana, mutta yhteensä vajaa 200 kuvaa viiden päivän reissusta kun miettii sitä että mulla tulee keikoilla helposti 500 kuvasta 1000 kuvaan, räpsittyä. :D

Sain myös haasteen tuossa ennen joulua joka pitäis myös suorittaa, mutta en viitsi sitä tähän lähteä tunkemaan, koska tuntuu että tässä on nyt jo aikas paljon tekstiä.

Teen seuraavan postauksen sitten varmaankin siitä.

 

HUOM LUKIJAT JA KAIKKI MUUTKIN:

Mutta vähän kuvia, ja olisi myös kiva kuulla, millaisia kokemuksia teillä on Saksasta tai millainen mielikuva teille tulee kuvien perusteella Saksasta? :D

 

Meidän hotellin viereinen metrotunneli, josta pääsi Alexanderplatz:lle. 

Saksan Uuden vuoden räiske oli jotain aivan tajutonta, sai oikeasti pelätä henkensä edestä että saako raketista päähän vai saako jopa hyvästellä perheensä. Se oli aivan kehelia touhua mutta silti raketit oli ihanaa katseltavaa, vaikka saikin varoa!

 

Jenna taas kiittää ja kuittaa.

toivottaen samalla oikein ihanaa ja rakkauden täyteistä uutta vuotta! xoxo